Nikolai Patrušev on yksi Vladimir Putinin pitkäaikaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista liittolaisista Venäjän turvallisuuskoneistossa. Hän on entinen KGB-upseeri, toiminut vuosia FSB:n johdossa ja ollut aina toukokuuhun 2024 saakka Venäjän turvallisuusneuvoston sihteeri. Häntä pidetään yhtenä kovalinjaisimmista vaikuttajista Kremlin sisäpiirissä, ja hänen näkemyksensä ulottuvat myös Suomeen ja muuhun Eurooppaan.
Taustaa ja koulutus
Nikolai Platonovitš Patrushev syntyi 11. heinäkuuta 1951 Leningradissa (nyk. Pietari). Hän valmistui vuonna 1974 Leningradin laivanrakennusinstituutista ja siirtyi pian tämän jälkeen KGB:n palvelukseen. Hänen uransa KGB:ssä kehittyi nopeasti, erityisesti vastavakoilun ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alueilla.
Tie vallan huipulle: FSB:n johtajaksi
Vuonna 1999 Patrushev nimitettiin FSB:n eli Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun johtajaksi, korvaten tehtävässä Vladimir Putinin. Hän toimi tässä tehtävässä lähes kymmenen vuoden ajan, 1999–2008. Hänen aikanaan FSB sai laajempia valtuuksia sisäisessä valvonnassa, ja sen rooli kasvoi merkittävästi maan turvallisuuspolitiikassa.
Tänä aikana Patrushev osallistui muun muassa Tšetšenian sotaan, vuoden 1999 asuntohyökkäysten tutkintaan ja useisiin sisäisiin turvallisuustoimiin, joita on myöhemmin kritisoitu ihmisoikeusloukkauksista.
Venäjän turvallisuusneuvoston sihteeri 2008–2024
Toukokuussa 2008 Patrushev siirtyi FSB:stä Venäjän turvallisuusneuvoston sihteeriksi. Tässä tehtävässä hänestä tuli keskeinen osa Putinin strategista sisä- ja ulkopoliittista koneistoa. Hänellä oli merkittävä rooli kansallisten turvallisuusstrategioiden laatimisessa vuosina 2009, 2015 ja 2021.
Turvallisuusneuvoston sihteerinä Patrushev valvoi muun muassa Krimin miehityksen suunnittelua vuonna 2014 sekä vaikutti Venäjän aggressiiviseen ulkopolitiikkaan Ukrainassa ja lännessä.
Siirto neuvonantajaksi ja laivastostrategian johto 2024
Toukokuussa 2024 presidentti Putin vapautti Patrushevin turvallisuusneuvoston sihteerin tehtävästä. Hänet nimitettiin sen sijaan presidentin neuvonantajaksi, vastuualueenaan laivanrakennus ja meristrategia. Elokuussa 2024 hänestä tehtiin uuden, strategisen meripolitiikan neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Tämä siirto nähtiin monella tapaa merkittävänä roolin muutoksena – osa analyytikoista piti sitä alennuksena, mutta toiset näkivät sen keinona siirtää Patrushev pois julkisesta valokeilasta säilyttäen hänen vaikutusvaltansa.
Kansainväliset näkemykset ja suhtautuminen Suomeen
Patrushev tunnetaan länsivastaisista, usein salaliittoteoreettisista näkemyksistään. Hän on esittänyt, että länsimaat – erityisesti Yhdysvallat ja Nato – pyrkivät horjuttamaan Venäjää ja heikentämään sen suvereniteettia. Hänen lausuntonsa ovat olleet poikkeuksellisen kovia myös Suomea kohtaan.
Nikolai Patrušev ja Suomi
Vuonna 2025 Patrushev varoitti, että Suomi toimii ”läntisen aggression tukialustana”, viitaten Suomen Nato-jäsenyyteen ja puolustusyhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa. Hän vetosi siihen, että historia toistaa itseään ja että Suomi uhkaa toistaa ”1930-luvun virheitä”.
Näitä lausuntoja pidettiin Suomessa uhkaavina ja ne herättivät keskustelua puolustuksen ja itärajan turvallisuuden vahvistamisesta.
Vaikutusvalta Putinin sisäpiirissä
Patrushev kuuluu niin kutsuttuun ”siloviki”-ryhmään, joka koostuu entisistä turvallisuuspalvelujen edustajista. Tätä sisäpiiriä pidetään Putinin hallinnon kovana ytimenä, jonka vaikutusvalta perustuu lojaalisuuteen, turvallisuuskoneiston hallintaan ja yhteiseen KGB-taustaan.
Monien asiantuntijoiden mukaan Patrushev on yksi niistä harvoista henkilöistä, joiden näkemykset voivat suoraan vaikuttaa presidentti Putinin päätöksentekoon – erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Yhteenveto
Nikolai Patrušev on ollut keskeinen hahmo Venäjän turvallisuuspolitiikassa yli 20 vuoden ajan. Hänen roolinsa FSB:n johtajana, turvallisuusneuvoston sihteerinä ja nyt presidentin neuvonantajana kuvastaa hänen merkitystään osana Putinin valtarakennetta.
Suomalaisille hänen lausuntonsa ja vaikutuksensa liittyvät ennen kaikkea Suomen Nato-jäsenyyteen, turvallisuuspolitiikkaan ja Venäjän muuttuvaan retoriikkaan.`