Jari Ensio Koistinen on suomalainen mies, joka nousi valtakunnalliseen julkisuuteen vuoden 2017 Oulussa tapahtuneen henkirikoksen vuoksi. Hänen nimensä on sittemmin liitetty yhteen Suomen puhutuimmista murhatapauksista viime vuosikymmenellä. Teko, joka tapahtui Oulun Toppilan kaupunginosassa, johti elinkautiseen vankeustuomioon ja sai aikaan laajaa keskustelua niin rikosoikeuden, vaarallisuusarvioiden kuin väkivaltarikosten uusimisenkin näkökulmasta. Koistisen tapaus tarjoaa synkän mutta tärkeän esimerkin siitä, kuinka suomalainen oikeusjärjestelmä toimii äärimmäisen väkivaltaisten rikosten kohdalla.
Tausta ja rikoshistoria
Ennen Toppilan henkirikosta Koistisella oli jo rikostaustaa. Hän oli aiemmin syyllistynyt vakaviin väkivaltarikoksiin, mukaan lukien tappotuomio yli kymmenen vuotta aikaisemmin. Lisäksi hänellä oli lyhyen ajan sisällä useita muita väkivaltarikoksia, jotka loivat kuvan henkilöstä, jolla oli taipumus toistuviin ja poikkeuksellisen rajuin väkivallan tekoihin. Nämä aiemmat rikokset painoivat merkittävästi myöhemmässä oikeuskäsittelyssä ja vaikuttivat arvioon hänen vaarallisuudestaan.
Suomen oikeusjärjestelmässä on käytössä vaarallisuusarvio, jossa asiantuntijat arvioivat rikoksentekijän riskiä syyllistyä uudelleen vakaviin rikoksiin. Koistisen kohdalla arvio oli selvä: hänet todettiin erittäin vaaralliseksi toisen hengelle ja terveydelle. Tämä leimasi häntä rikosoikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa ja vahvisti käsitystä siitä, että yhteiskunnan suojeleminen vaati ankarinta mahdollista rangaistusta.
Oulun Toppilan murha maaliskuussa 2017
Maaliskuussa 2017 Oulun Toppilassa tapahtui rikos, joka järkytti koko paikallisyhteisöä. Koistinen vietti iltaa tuttavansa asunnolla, jossa seurue nautti kotiviiniä ja vietti aikaa yhdessä. Tunnelma kuitenkin muuttui nopeasti väkivaltaiseksi. Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan Koistinen tarttui keittiöveitseen ja hyökkäsi uhrin kimppuun.
Uhria puukotettiin noin 40 kertaa eri puolille kehoa. Iskut kohdistuivat kriittisiin kohtiin, ja väkivalta oli kestoltaan ja intensiteetiltään poikkeuksellisen rajua. Käräjäoikeuden mukaan teossa ilmeni sitkeä surmaamispyrkimys, joka ei ollut hetkellinen raivonpuuska vaan tietoinen ja johdonmukainen pyrkimys tappaa. Tapaus täytti näin ollen murhan tunnusmerkistön, koska se oli kokonaisuutena arvostellen erityisen raaka ja törkeä.
Se, että rikos tapahtui uhrin omassa kodissa, lisäsi teon moitittavuutta. Kotirauhan rikkominen yhdistettynä äärimmäiseen väkivaltaan teki teosta erityisen vakavan.
Käräjäoikeuden tuomio
Tammikuussa 2018 Oulun käräjäoikeus antoi ratkaisunsa: Koistinen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhasta. Oikeus katsoi hänet täysin syyntakeiseksi, eikä mielenterveydellisiä perusteita vastuun keventämiselle löytynyt. Ratkaisussa painotettiin aiempaa rikostaustaa ja viranomaisten tekemää vaarallisuusarviota. Näiden perusteella katsottiin, että yhteiskunnan turvallisuus edellytti hänen eristämistään pitkäksi aikaa.
Käräjäoikeuden mukaan Koistisen teko erosi tavallisesta tapon tunnusmerkistön täyttävästä rikoksesta siinä, että väkivalta oli poikkeuksellisen julmaa, suunnitelmallista ja pitkäkestoista. Tämä perustelu teki tuomiosta erityisen raskaan ja vahvisti, että kyse oli murhasta, ei taposta.
Hovioikeuden päätös
Koistinen valitti tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen. Marraskuussa 2018 hovioikeus kuitenkin piti elinkautisen vankeustuomion voimassa. Hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden näkemyksen siitä, että teko oli erityisen raaka ja julma. Myös hovioikeus painotti sitä, että murha tapahtui uhrin kotona, mikä teki teosta entistä moitittavamman.
Näin ollen tuomio sai lainvoiman, ja Koistinen jäi suorittamaan elinkautista vankeusrangaistustaan. Suomessa elinkautinen tarkoittaa yleensä vähintään noin 12–15 vuoden istumista, mutta Koistisen kaltaisissa tapauksissa, joissa vaarallisuusarvio on poikkeuksellisen korkea, ehdonalaisesta vapautumisesta päättäminen voi olla huomattavasti tiukempaa.
Tapahtuman merkitys suomalaisessa rikosoikeudessa
Koistisen tapaus ei ole vain yksittäinen rikosuutinen, vaan se heijastaa laajempia kysymyksiä suomalaisessa rikosoikeudessa:
- Vaarallisuusarvioiden painoarvo: Tapaus osoittaa, kuinka tärkeä rooli asiantuntija-arvioilla on rikollisten uudelleenarvioinnissa ja rangaistuksen koventamisessa. Koistisen kohdalla vaarallisuusarvio oli keskeinen peruste ankaralle tuomiolle.
- Kotirauhan suoja: Rikos, joka tehdään uhrin kodissa, katsotaan erityisen moitittavaksi. Tämä on ollut johdonmukainen linja suomalaisessa oikeuskäytännössä.
- Elinkautisen käyttö: Suomessa elinkautinen vankeus on ankarin käytettävissä oleva rangaistus. Koistisen tapaus on esimerkki tilanteesta, jossa elinkautista ei nähty vain rangaistuksena menneestä teosta, vaan myös keinona suojella yhteiskuntaa tulevilta rikoksilta.
Yhteenveto
Jari Ensio Koistinen on suomalainen mies, joka tuomittiin elinkautiseen murhasta maaliskuussa 2017 Oulun Toppilassa. Tapaus oli poikkeuksellisen raju, sillä uhria puukotettiin noin 40 kertaa. Oikeus katsoi Koistisen olleen täysin syyntakeinen ja korosti hänen vaarallisuuttaan. Käräjäoikeus ja myöhemmin hovioikeus olivat yksimielisiä siitä, että teko täytti murhan tunnusmerkistön ja edellytti ankarinta mahdollista rangaistusta.
Tapaus on jäänyt suomalaisen rikoshistorian synkäksi esimerkiksi siitä, kuinka pitkälle väkivaltarikollisuus voi mennä, ja kuinka oikeusjärjestelmä joutuu tasapainoilemaan rikollisen rankaisemisen ja yhteiskunnan suojelemisen välillä. Koistisen nimi tulee todennäköisesti säilymään suomalaisen rikosoikeuden historiassa muistutuksena elinkautisen merkityksestä ja sen perusteista.